Siirry pääsisältöön

Tekstit

Helteestä kärsivän univajainen fakta-avautumissessio

Heippa kaikille jälleen kerran! Tänä kesänä meidät on siunattu - tai kirottu lämpimillä säillä. Moni meistä on varmasti tässä vaiheessa sen verran univajeisia ja muutenkin tähän säähän kyllästyneitä. Haluaisin kirjoittaa artikkelin, jolla olisi jotain väliä, joka riipaisisi sielua tai jotain sellaista... Mutta tuntuu että minulla on 2 aivonystyrää jäljellä. Joten hieron niitä nyt yhteen ja listaan asioita, jotka ovat usein mielen päällä. Pahoittelen jo etukäteen. 1) Ootko nähnyt harjasusia ennen? Nämä kryptidiä muistuttavat pitkäjalkaiset olennot eivät nimestään huolimatta ole sukua susille. Eivätkä ketuille, vaikka siltä näyttävätkin. Hehe. Siinä hän menee. Kattokaa noita jalkoja. (c) Westernkansasnews 2) Antarktis on jääpeitteestään huolimatta kaikista kuivin manner ja lasketaan aavikoksi. Kovat tuulet ja kova pakkanen tekevät mantereesta lähes asumiskyvyttömän. 3) Maailman suurin vuorijono sijaitsee Atlantin valtameren pohjassa. Sitä kutsutaan Atlantin keskiselänteeksi. Selänne on s
Uusimmat tekstit

Örmy-pupu ja mysteerinen iltapaja

Olipa kerran muuan Örmy-pupu, joka oli aivan yksin. Se ei häntä haitannut, sillä hän viihtyi hyvin yksinään, eikä ystäviä kaivannut. Päivästä toiseen hän istui kolossaan, murisi ja ratkoi rubikin kuutiotaan. Välillä hän saattoi käydä ikkunalla katselemassa maailmaa, mutta nähdessään muiden eläinten hauskanpidon ja kuullessaan naurun, häntä alkoi vain suututtaa. Lisäksi hänen vanhempansa yrittivät aina järjestää hänelle ties millaisia harrastuksia, he kun halusivat hänelle vähän kavereita ja tekemistä. Örmy-pupu ei tähän kuitenkaan suostunut. Hän jatkoi syrjäytymistään kolossaan, eikä suostunut koskaan ulos astumaan. Eräänä päivänä Örmy-pupu oli tavalliseen tapaansa istuskelemassa ikkunalla, kun tuuli kuljetti ihmeellisen paperin päin ikkunaa. Pupu pelästyi tätä pudoten penkiltä, ja kirosi noustessaan takaisin ylös. Hän alkoi lukea, mitä mystisessä paperissa oikein sanottiin. Örmy huomasi sen olevan mainos jostain ihme iltapajasta, joka järjestettäisiin tänä iltana. ”Pyh, m

OMG-bileet 2019

Kuvat // Jenna

#areyou2019

Kauppakeskuksessa oli tavanomainen ihmishälinä, kun #areyou –messut valtasivat Puuvilla Areenan tiistaipäivällä. Heti tapahtuman alkuun lavalle nousi Porin oma bändipajan bändi. Käytävät täyttyivät musiikista, kun he esittivät niin coverattuja kuin itsetehtyjäkin kappaleita. Salia pitkin oli ripoteltu pöytiä, joissa oli asemissa ihmisiä valmiina puhumaan työpaja- tai etsivä nuorisotyö –toiminnasta. Jos haluat lukea lisää ensimmäisten #areyou -messujen meiningistä, käy lukemassa seuraava Pajakunnan kansa sen ilmestyessä kuun vaihteessa osoitteessa www.issuu.com/porinnuortentyopaja Ota tästä oma kuvasi vapaaseen käyttöön, jos kävit meidän kojulla kuvattavana.

Luonnonväreillä leikkien - Kemiaa vai noituutta?

Kun olit lapsi, oletan, että harrastit ruoanlaittoleikkejä pihallasi. Jos nyt sanot itseksesi: ”En minä kyllä ikinä mitään semmoisia leikkejä…” niin hyvä ihminen, lapsuutesi mahtoi olla tylsää aikaa. Minä ja sisareni leikimme usein ravintolaa tai ihan vain kotikeittiötä, jossa valmistimme mitä erikoisimpia aterioita aineksista, joita keräsimme pihaltamme ja kotimme lähiympäristöstä. Pataan heitettiin hiekkaa, savea ja mutaa ja tietenkin lähes mitä vain kukka- ja kasviaineksia, kunhan äidin kukkapenkkiin ei kajottu. Lopputulos oli usein vihreän ruskeaa mössöä, jonka sitten nimesimme milloin miksikin ruoaksi. Nam! Nyt ei ole vuosiin tullut noita leikkejä leikittyä, kun iän lisääntyessä tulee ”parempaakin” tekemistä. Pääsimme kuitenkin hetkeksi pakoon aikuisuutta ja arjen tylsyyttä, kun Emma ja minä osallistuimme kansalaisopiston kurssille, jossa opimme värjäämään luonnonväriaineilla. Kurssi alkoi teoriatunneilla, joissa kävimme läpi, miten värjäys toimii ja mitä tulimme tarvitsemaan kä

The Time I Pretended I Was A Robber Getting Away On a Draisine

Coming from a place where the 9-5 grind is the norm, and the closest you can get to nature is the patch of itchy grass and overgrown pothos plants spilling onto the concrete of the apartment grounds, Finland and its nature is something if not more breathtakingly beautiful when you first laid eyes on it. This was not my first time encountering Finnish nature. But this is my first time taking in the beauty and it’s surrounding on a 25 km trip from Pomarkku to Pori, while pumping a loud, squeaky, old fashioned transportation device called a draisine down a railroad track, that we rented from the lovely folks of Satakunnan Elämysrautatie. It’s hard not to imagine you’re an old timey robber getting away from the long arm of the law. We started our journey through the forest of pine trees and birch, or at least I think they were, since I am but a humble city folk. The further we went into the wooded area, the more and more I felt like I transported through a portal, as the trees create

Ranta-arvostelu #6 - Pinkjärvi

Tässä se nyt on; viimeinen ranta-arvostelumme (ainakin tältä vuodelta). Toivottavasti tämä tekstisarja on ollut yhtä avartava niin teille lukijoille kuin se oli meille arvostelijoillekin. Nyt ollaan jo hyvin syksyn puolella ja suurelle osasta ihmisistä uimakelit jäävät vähiin ja yleisten uimarantojen kävijät häviävät koloihinsa ja loukkoihinsa, joissa he valmistautuvat ensi kevääseen ja uutta uimakautta varten. Pinkjärven Uimaranta           Osoite: Pinkkiläntie 293, 29180 Luvia           Vesistön tyyppi: Järvi (Pinkjärvi)           Matka Porin keskustasta: 26 km Pinkjärvellä on kaksi uimarantaa, mutta me valitsimme järven pohjoispuolelta löytyvän rannan. Reitti rannalle on metsäinen tie, joka varmasti luo luonnonläheisen tunnelman. Rannalle saapuessasi, edessäsi jatkuu pitkä kaistale maata, jonka molemmin puolin on vettä. Varsinaista rantaa tästä kaistaleesta on kuitenkin hyvin pieni osa. Järven pohja on täynnä pieniä kiviä, mutta kävely ei kuitenkaan ole epäm